top of page
Etsi
  • Writer's pictureVali

Tyynenmeren ylitys - kuten sananlasku sanoo: Alku aina hankala

Päivitetty: 24. helmik.

Amerigo Vespuccin motto on: "Non chi comincia ma quel che persevera"Suora käännös: Ei se, joka aloittaa, vaan se, joka kestää. Tämä nousi mieleen muutaman kerran tuon 46 päivän aikana. Tässä ensimmäisessä "jaksossa" ensimmäisiä viikkoja, niitä raskaimpia meidän Tyynenmeren ylitykseltä.


Tekstissä vuorottelee meidän trackingissä kirjaamiamme tunnelmia, otteita Valin omasta lokikirjasta (Italic) ja myöhemmin lisättyjä tarkennuksia tai huomioita (Bold).


Lähtöpäivä 16.5. 

Tracking:

1st day

Wed May 17 2023

Motoring out from Las Perlas. Calm. Then nice, very light wind. Evening gave us rain, squalls and current against us. Only 75NM we got done. So, everything well onboard Victoria.  

Videossa Kapu kiinnittämassa ison nostinta.


Kun vihdoin pääsimme lähtemään, olo ei ollut niin riemukas kun olisi voinut olettaa. Helpottuneita oltiin toki siitä, että vihdoin ylitys alkaa ja vihdoin jätämme Panaman taaksemme.


2nd day

Thu May 18 2023

Extremely nice sailing day, clear skies and good progress on broad reach. At night calm again, stars, no moon (Gru stole it?), dolphins playing around Victoria. There are wooden logs and tree trunks floating here and there. One of them suppriced us and used Victorias steel hull as a drum: BUMMM! Solar panels kept batteries almost full even when autopilot and water maker were running. Baking day: Two delicious Biiiig breads came out from oven and swetty First Mate from pentry. A bit hot weather.


3rd day: Slow progress in light winds

Fri May 19 2023

As supposed,it takes a while to get down to trade winds. (If such exist, as we found on Atlantic.) We don’t use motor to find wind. Too noisy, smelly, and warms up whole boat.Nights have been easy; like floating on anchor - days fresh variable wind and disturbed seas. Just now heading under the wide, dark cloud front with small reefed sails.Lunch: home made mediterranian style meatballs from freeze (for the bumpy days), mashed potatos, salad and tsactziki.


Kolmannen päivän trackingissa näkyy vielä kaikki ideologisuus ja toiveikkuus mahdollisimman aidosta purjehduksesta, ilman vähäisintäkään moottoriajoa. Hienoja hetkiä oli nämä. 


4th day: Grey, rainy, swelly

Sat May 20 2023

About motoring: Yes now we motored. Wind died but mixed oceanic swell and local waves shaked us thoroughly. We tried to stabilize with double reefed mainsail, no effect with missing wind. Autopilot used a lot of power too. So, we burned dino juice the whole night- hated every moment of it. And how come; heavily loaded engine alternator lost one of fastening nuts! That ment that skipper-mechanic spended a couple of hours in sauna-hot engineroom, upside down. New locked bolts and belt. Unfortunatelly it seems the alternator doesn’t work well… checked: new belt needed tightening. At this point would love to have some sun.Early hours in this morning wind woke up: 18 - 22kn headwind, so light down wind sail setting turned to tight upwind sails. Tacking now, following the best (?) forecast.


Neljäs päivä merellä - ensimmäinen tekninen ongelma. Noh näitähän nyt tulee aina, eipä siinä. Korjataan miten nyt voidaan.


Still kuvissa meininki näyttää kovin rauhalliselta.


5th day: Gray skies, big swell, technics

Sun May 21 2023

On sunrise time Vali, 1st Mate shouted: wake up! Total blackout!First time we had used all 400Ah of battery power. Battery monitor had apparently lost the count of those little electrons, an did not warn.When engine was running again and feeding power, we found that the autopilot also lost settings. Several days without sun, and earlier the engine alternator problems, were enough. Sweet First Mate continued steering, and ship electrician/ skipper counted the missing nutty electrons, then told to the AP, where still is the compass.This is sailing fun !Slowwwllyy south from Panama!


Viidennen meripäivän aluksi alkoi sitten ensimmäisen teknisen ongelman aiheuttamat vaivat vaivaamaan. Victorian uudet hienot lithium akut saatiin käytettyä ihan vallan tyhjäksi, joka aiheutti täydellisen blackoutin. Tarkoitti luonnollisesti sitä, että kone piti käynnistää ja autopilotin loukkaantumisen vuoksi oli käsiohjauksen aikaa. Sen hyvänä puolena on se, että on oikeasti jotain tekemistä. Fiilikset vielä ok, ehkä pieni ihmettelevä ääni alkoi kuiskuttelemaan takaraivossa.


Lokimerkintä Valin näkökulmasta:

Yön totaalisesta tuulettomuudesta ollaan päästy taas reippaaseen tuuleen ja menoon. Toiveita on, että joku päivä päästäis päiväntasaajalle ja sen yli ja ehkä sieltä löytyis myös niitä tuulia. 

Kapu ei nuku tarpeeksi.. mie kyl.. ja voisin nukkua lisääkin. Niin kauan kun meri on iso, yhtään ylimääräistä ei täällä tehdä. Mut kaikki pakolliset/tehtävät jutut kyllä tehdään vaiks olis mitä.


6th day: south side of Isla Malpelo

Mon May 22 2023

Still tricky winds, squalls swell and currents. Every day sitting a couple of hours in calm spot. Trying to use next wind belt to get to SW and catch the trade winds.


Lokimerkintä: (V)

Mackon syntymäpäivä.

Yövahti mennyt vahtiessa autopilottia. Ei se ihan terve oo, muttei mahdotonkaan. Väsyttää koko ajan, eikä siihen auta päivän valkeneminen harmaana. Eikö täällä Tyynellä ole ollenkaan aurinkoa? 

Lämpötila on toisaalta pysynyt maltillisena - yövahti vaatetuksena täys purjehdusasu. Kylläkin kevyemmällä aluspukeutumisella. 

Oman uniajan nukuin suhteellisen hyvin. Heräsin kyllä monta kertaa ja välillä siinä hereillä ollessa onnistuin pelkäämään. Se ei ole mukava tunne eikä toivottava tässä vaiheessa retkeä. 

Eteneminen tuntuu ihan auttamattoman hitaalta! Voi apua sentään… 

Miulla on ollut nähtävästi meripahoinvointia. Hassua neljän päivän merelläolon jälkeen ja vaikeinta on muistuttaa itseä syömään. Siis pakottaa jotta se helpottaa, koska se on totta, se helpottaa että vatsassa on jotain.

Kumpikin on tänään melko väsyneitä ja turhautuneita erityisesti autopilotin temppuilujen suhteen ja tietysti sen takia, että on neljäs täysin pilvinen päivä. Se vaan ei sovi meidän mielenlaatuun. Tässä ja nyt toteaisin, että ei ole syytä meidän suunnata pohjoisille vesille, meidän mielentilat ei kestä semmoista. Parempi pysyä hikisenä ja auringossa.


Pelkääminen ei ole ollut tuttua miulle (V) purjehtiessa, se oli ihan uusi tuttavuus. 

Miltei viikko oltiin tähän mennessä oltu merellä ja keskiarvoisesti, venekunnat matkaavat Galapacokselle 7-11 päivää. Meillä oli sinnekin vielä matkaa 500 mailia. Toki sinne ei tässä vaiheessa ollut edes tarkoitus mennä, kunhan vaan ohittaa. 

Tunnelma oli kuitenkin jotenkin tahmea ja se aiheutti nähtävästi myös tämmöisiä outoja uusia juttuja kuin pelkoa ja epävarmuutta. Tietoisuus siitä, että se ei ole kuitenkaan se jolla asioita edistetään, sitä pyrki työntämään tämmöiset ajatukset taka-alalle. Hyvin se lopulta onnistuikin. Tuli niin paljon kaikkea muuta ajateltavaa, ettei ehtinyt enää moisesta ottaa paineita.


46 meripäivää ja about yhtä monta auringonlaskua. Näyttäviä monena iltana, mutta hyvin usein aurinko piiloutui pilviverhon taakse ja päivä vaihtui yöksi ilman sen suurempaa esitystä. Jokainen näistakin kuvista on pitänyt yrittää suoristaa. Eihän me nyt montaakaan hetkeä oltu suorassa horisontin kanssa.


7th day: Tacking abt W. Some sunshine now and then

Tue May 23 2023

Those short sharp turns on track are moments when wind turns around with a squall 18-25 kn. Interesting! Slowly forward.


Nämä squallit (yllättävät kääntyilevät sade/tuulirintamat) alkoivat olemaan, miten sen nyt sanoisi, tervetulleita. Siinä tilanteessa, jossa tuulta oli välillä vähä nirkosesti, ne tuntuivat mukavilta etenemishetkiltä. Etenemiseksi ainakin johonkin suuntaan. Tässä kohtaa tuli se kolmas pieni vika - autopilootti vihoitteli.


Lokikirja (V): Voi riemua kun paha olo lähti! On se hirmuisen raskasta yrittää olla reipas tilanteissa jossa kaikki ei oo kunnossa. Ei oikein onnistu.

Macko pääty ottamaan autopilotin käsittelyyn. Olikin suht hyvä keli siihen. Sai vaihdettua osan ja hyvin toimi sen jälkeen. Hommaan meni sellainen parisen tuntia, paljon hikeä ja onhan se nyt aina työlästä tuommoiset hommat tehdä merellä. Onneksi oli just sopiva tuuli, niin Victoria kulki oikeastaan omalla balanssilla purjetrimmi ja ratti lukkoon. Juuresta tuli kaksi taikinaa - toisesta leivät ja toisesta pizza. 


Täma kaveri tuli lepäilemään vuorokaudeksi. Hän oli melkoisen tuttavallinen ja olisi kovin mielellään halunnut sisälle. Siitä jouduttiin keskustelemaan. Lopulta hän tyytyi omaan penkkiin Victorian perässä. Aika paljon kakkia tulee tämmöisestä otuksesta yhden yön aikana.


8th day: sun and light SW wind

Wed May 24 2023

OK, let’s put it like this: We prefer waiting the right wind here out at the sea - rather than sitting restless in Panama. And do the boat repairs here too, ehmmmm? Last nighht we had a pizza party on Victoria. Yummmy!!!


Lokikirja (V): Jotenkin ankeafiiliksinen päivä aurinkokin paistoi aina välillä kyllä. Oli tarkoitus vaihtaa fokka genuaan mutta genuan ylähela totaalisen jumissa. Ei nostattanut tunnelmia se. 


Kahdeksas päivä merellä yksi isompi ongelma listalle lisää. Autopilotin vikaantumista ei lasketa tällä ylityksellä suurimpiin ongelmiin, vaikkakin se on kahden hengen miehistölle ehdoton lisäapu. Se, että genuaa ei saisi käyttöön koko loppuylityksen aikana oli häiritsevä asia. Se tarkoittaisi huomattavasti hitaampaa etenemistä jos tarjolla olisi kevyempiä tuulia. 


9th day. Beating upwind

Thu May 25 2023

Got fresh sw wind for the night and it is going on. Reefed sails and beating upwind with good speed. Water is flyiing over bow. Sea state is very disturbed. 18-24 kn and sky 7/8 cloudy Heading west.


10th day. Sunny beautiful morning

Fri May 26 2023

After last days sporty fresh upwind sailing and gray skies, now light and more southerly breeze. Eased sheets but slow when big genoa foresail stays rolled. 3-4 kn on WSW course.


11th day. Sweet sailing

Sat May 27 2023

First scent of tradewinds! 16kn SSE breeze pushes us 6kn to the destination. Full main and jib. Seas are smooth now. MORE THIS, PLEASE!


Meillä ei ole kevyentuulen purjeita. Sen sijaan meillä on hirmuisen hyvä fokka rullalla.
Fokalla mentiin ihan nätisti muutama päivä.

Muutama kivempi päivä. Nämä tulivat tarpeeseen, koska seuraavat päivät olivatkin jotain muuta:


12th day. "What is that tiny sound of running water?"

Sun May 28 2023

That is a question, you don’t like to hear in middle of ocean. We just stopped the engine, and Victoria’s motorman was checkin the engine room."SH ** there is seawater running to the bilge!! &€%#¥₩£€ !!! "Shutting the sea water intake, and then crawling closer to engine fore end. It is the cooling seawater pump, it starts to leak, when engine stops. So problem is the pump shaft lip seal. The whole pump was rebuild in Panamá few months ago, by “pro workshop”. A bit frustrating, yes. Do we have some gremlins onboard making these little tricks all the time?


12 päivä, kolmas aavistuksen ikävämpi tekninen vikahavainto. Suolavesivuotoja ei kaipaa veneessä koskaan, ei satamassa, eikä varsinkaan merellä. Onneksi tämä osoittautui hallittavissa olevaksi ongelmaksi.


Tässä kohtaa Victoriassa käytiin iltamyöhään vakava keskustelu. Vali kysyi sen ensin: “Olemmeko merikelpoisia jatkamaan?” Mackon vastaus oli suunnilleen: Nukutaan/Vahditaan yön yli ja päätetään aamulla.

Aamulla todetiin, että matka Quitoon  olisi sekin rankka, etenkin jos pasaatituulet vihdoin alkavat puhaltaa. Panamaan ei missään tapauksessa ole menemistä. Pinnalla pysytään ja vikoja pystytään korjaamaan joten kohti Galapagosta jatkettiin.


Lokikirja (V): Vähän sellainen tunne tämän 12 päivän kokemuksen mukaan, että siihen mennessä kun ollaan toisella puolella meillä on aina vähemmän kaikenlaisia kivoja purjehdusta ja eloa helpottavia juttuja, mut ollaan opittu elää ilman niitä.

Toinen asia - aina pitää nukkua jos se vaan on mahdollista, koska koskaan ei tiedä milloin se ei ole mahdollista. 

Päivän ruoka - huonoin carbonara evö!! Hyi että sentään. Vaan ei ollut suurin ongelma sinä päivänä. 


13th day (!) Genoa sail fight

Mon May 29 2023

This morning we woke up in the northern part of Galapagos archipelago. Motor sailing to light upwind closer to Christobal island. Forecast says, that there should be a calm area for our little rigging job. 8am sea was so easy and nice, that we decided to unroll the big foresail turn by turn, and take it down to the deck. Then it is easy to fix the upper swivel.


Huhhuh, tämä se oli päivä. Kauniisti ilmaistuna: Tyyntyi. Aloimme purkamaan purjetta rullalta. Koska ylähela jumitti se piti tehdä kiertämällä purjetta kierros kierrokselta auki käsin. Se on vähän kinkkistä puuhaa. Saimme avattua noin kymmenisen kierrosta, kun tuuli yltyi kerralla ihan kunnolla. Siinä ei ihmisvoimalla ole paljon sanottavaa kun puolikaskin purje alkaa ottamaan tuulta. Siihen lisänä yksi karannut reiviköysi riehumassa tuulessa. Villinä riuhtovat köydet ovat oikeasti vaarallisia.

Victoria käännettiin vastatuuleen - autopilotti oli onneksi ko. päivänä ihan voimissaan. Vastatuulessa oli hieman helpompi yrittää ihan vähän paketoida genuaa pienemmäksi ja suunnata kohti, sattuvasti nimettyä saarta: Genovesaa. Ajatuksena oli, että sen suojissa saamme toivottavasti suoritettua tehtävämme loppuun.


Isla Genovesan taakse mentiin etsimään suojaisaa kohtaa jossa genoa saataisiin paketoitua. Saaren toisella puolella olisi ollut suojaisa poukama, mutta siellä oli paljon turistinkuljetusveneitä ja koska meillä ei ollut lupaa olla alueella, eikä varsinkaan ankkuroitua emme sinne pyrkineet.

Toisesta saaresta jonne mys jäimme ajelemaan edestakaisin samassa puuhassa ei ole kuvaa, koska silloin oli täysi pimeys.


Lokikirja (V): Matkalla saarelle haistoin jotain outoa sisältä.. vähän sähköpaloa tai vastaavaa muistuttava. Lopulta menin avaamaan konehuoneen ja mikäs siellä - no savua pukkaa pakoputkesta. En suoraan sanottuna katsonut yhtään sen tarkempaa. Riitti havainnot: konehuone, pakoputki, savua siihen, että käännyin ja ilmoitin, että nyt sammuu kone. Ja sehän siis tässä vaiheessa tarkoittaa sitä, että merivettä alkaa tulemaan pilssiin kun se “#¤%& vesipumppu on hajalla. Macko tuli tarkistamaan, ongelma ei ollut sen pahempi ku luukkujen aukipitämiseen käytetty kuminauha oli venynyt sen verran, että sen päässä ollut muovipallo oli sulanut pakoputken kylkeen. Kai tuosta pitäisi olla iloinen, mut koko pakan kanssa, ei oikein riemu meinaa nousta pintaan.   


Genoan kanssa jumppaamiseen puuskatuulissa ja vuorovesivirroissa saatiin kulumaan vielä reilu vuorokausi ja lopulta todettiin, että meidän on vaan pakko päästä jonnekin ankkuriin. 

Tässä kohtaa on ehkä hyvä kertoa, että Galapacokselle ei mihinkään saa ankkuroitua ilman lupaa isojen sakkojen uhalla. Meissä asuu yhä sääntösuomalainen jonka vuoksi halusimme tehdä kaiken oikein ja sääntöjen mukaisesti. Siispä toinen vuorokausi meni jotta saatiin agenttiin yhteys ja lupa saapua Cristobalin saarelle 24 tunniksi ankkuriin korjaamaan viat ja tankkaamaan dieseliä. 


Jatkuu seuraavassa jaksossa. Loppumatka oli onneksi paljon kevyempi.


Jos sait meidän tunneskaalasta kiinni, tyrkkää tuota sydäntä meille jälkikannustukseksi.




6 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

6 Comments


pirkkoepstein
Feb 12

Hyvin pääsen tilanteiden hankaluuteen mukaan.

Like
Vali
Vali
Feb 13
Replying to

Hyvin ne tosiaan palautu mieleen kun ruvettiin kirjoittamaan puhtaaksi tätä.

Like

raisakesseli
Feb 11

Voi hurja, mitä kaikkea joudutte kestämään. Olette ansainneet kaikki paratiisisaaret, kauneuden ja herkut, mitä eteenne osuu.

Like
Vali
Vali
Feb 11
Replying to

Kiitos Raisa 😊

Ei se tosiaan ole aina kevyemmästä päästä tavalta siirtyä paikasta toiseen 😂

Vaan onhan se sitten huikeata kun pääsee perille. Sen hetken perille.

Like

Kirsti Tulonen
Kirsti Tulonen
Feb 11

No kyllä tyrkätään sydäntä nyt! Ettekö koskaan saa itkupotkuraivareita siellä?

Like
Vali
Vali
Feb 11
Replying to

Kiitos Kikka.

Noiden viikkojen aikana se oli kyllä lähellä. Turhautuminen oli hetkellisesti niin pinnalla.

Sitten tilanne taas rauhoittui ja tuli hyvä tasainen päivä ja parempi mieli voitti 😊

Like
bottom of page