Mitenköhän tämän kiteyttäisi. Sellaiseksi tyypilliseksi amerikkalaiseksi elokuvaksi, jossa kaikki menee vähän pieleen, mutta silti selvitään voittajina? Mutta ei kaikki mennyt nyt oikeasti ihan niin huonosti. Raskaasti kyllä. Myöhemmin kuultiin, että Tyynenmeren ylitykseltä tulleilla on yleisesti kaksi nuotistoa: "Se oli helpoin, tylsin ylitys ikinä.", tai "Se oli raskain ja ärsyttävin legi ikinä."
Emme ole millään muotoa urheilupurjehtijoita tai suorittajia, enemmänkin omaan tahtiin rauhallisesti matkailijoita, jotka vain sattuu asumaan ja liikkumaan veneessä.
Jos eivät Atlantin pasaatituulet meitä hellineet meitä tammikuussa 2020, niin eivätpä tuulten jumalat Tyynellämerelläkään olleet hyvällä päällä keväällä 2023.
Lokimerkintöjä on 15 sivun verran. Ihan sellaisinaan niitä ei tosiaan voi julkaista. Niissä pitäisi vähintäänkin olla ikärajamerkintä törkeän kielenkäytön vuoksi. Vaan otetaan siitä seuraavissa palasia kerrallaan, rankasti editoituina ja siivottuina. Lisäksi on tallessa Iridium tracking-sivulle kirjoitettuja päiväkirjamerkintöjä. Sekaan sitten vähän lisäselostusta aina tarpeen mukaan.
Lähdimme ylitykselle vasta toukokuun 16. päivä. Valilla oli työvelvoitteita 8.5. saakka, joten ensin odotimme niiden valmistumista. Sen jälkeen meille tarjottiin lisäsäätöä surullisen kuuluisan jollaostoksen kanssa. Tämä säätö pakotti meidät jumittamaan vielä viikon ja kun sekin vihdoin oli paketissa, meitä ei suoraan sanottuna kiinnostaneet sääikkunat tai muutkaan vastaavat. Ajattelimme, että se tulee joka tapauksessa olemaan pitkä ylitys, ja olemme merellä tasan siinä säässä kun nyt sattuu olemaan. Toki katsoimme, ettei ollut mitään myrskyä kuitenkaan odotettavissa.
Joka tapauksessa oli aika nostaa ankkuri, ja halusimme vain pois. Pois Panamasta. Pois, kauaksi johonkin jännään ja uuteen seikkailuun, jonka kestoksi tilastot kertovat 30-45 päivää. Ihan kauheasti ei sitten lopulta tästä poikettu.
Little did we know. Ja tää olis niinku se koukku.
Sen verran helpotan oloanne, että mitään kamalan dramaattista ei tule tapahtumaan. Kuten huomaatte, olemme täällä yhä kirjoittamassa tätä. Odotettavissa on paljon pieniä asioita, joilla on tapana kasaantua. Miehistö olisi ehkä myös voinut olla stressaavan kevään jälkeen virkeämmässäkin kunnossa, erityisesti kun muutenkin olemme hitaita, myös palautumisessa. Yllättävät tekniikkariesat ja todella nihkeät säät väänsivät meistä enimmät mehut ensimmäisten parin meriviikon aikana. Se paistaa lokimerkinnöissä erityisen raa´asti.
Harkitsemme editoimattoman lokikirjan julkistamista heille, jotka olisivat kiinnostuneet sitä lukemaan. Palaamme asiaan, kun olemme keksineet mikä olisi sille paras julkaisumuoto ja Vali on työstänyt asian loppuun. Se kun on melkoisen raakaa luettavaa itsellekin.
Seuraavassa tekstissä sitten seilataan alkumatkan toiveikkaasta lähtötunnelmasta tummiin vesiin ja melkein takaisin. Olkaa hyvät!