Rabat - Lanzarote
Vihdoin sitten keli asettui sen verran, että pääsimme lähtemään Rabatista ja jatkamaan kohti Kanarian saaria. Uloskirjautuminen oli aavistuksen kevyempi kuin sisäänkirjaus sillä erotuksella, että tällä kertaa veneen tarkastivat huumekoirat. Kaksi hyvin nuorta saksanpaimenkoiraa, joista toinen käväisi sisällä asti. Mielenkiintoisin kohta hänen mielestään oli jääkaapin kohdalla. Hassuja otuksia, parin vuoden päästä viimeistään tekevät hommansa todennäköisesti vakuuttavammin.
Vaikka meri oli rauhoittunut sen verran että satama aukesi, oli se melkoista kumparelaskua muutamat ensimmäiset tunnit. Ari otti ensimäisen keittiövuoron ja sain ensimmäistä kertaa reissun aikana valmista ruokaa, jonka kokkaamiseen ei itse ollut laittanut tikkua ristiin. Illalla palasin keittiövuoroon, sain tehtyä iltapalan ja sitten miulla olikin tiedossa erityisen pitkä vapaavuoro. Se olikin oikein tervetullut, koska huono olo iski. Liekkö se ollut merijalkojen hakua vai ihan jotain muuta. Ensimmäinen vahtivuoro sattui minulle 04- 08 väliseksi ajaksi, joten ehtihän siinä hienosti torkkumaan ja lepuuttamaan aikansa. Kahdeksalta Kapun tullessa vuoroon viritettiin purjeet uuteen asentoon. Alkuhidastelun jälkeen tuulta alkoi olemaan oikein oivallisesti ja vauhtia riitti.
"Predicwindin merkintä perjantaina 8.11: Kohti Kanariaa hyvässä tuulessa"
Toisen päivän kohokohta oli kaskelotin ohiuinti. Meri oli aika levoton, vaahtopäitä koko ulappa täynnä. Silmäni kiinnittyivät yhteen vaahtopäähän, joka näyttäytyi vähän erilaiselta. Tuijotin ja tuijotin. Ajattelin, et harhoja nyt taas vaan näet. Jatkoin tuijottamista, taas näytti erilaiselta. Otin kiikarit ja yritin osua oikeeseen kohtaan. Ei. Taas tuijotin kunnes olin aivan varma, se vaahtopää oli valaan puhallus. Katsoin vielä pari niitä ollakseni aivan varma ja sitten kutsuin muut katsomaan. Kutsuhuuto oli niin isoa kun minulta nyt saa, että muut varmasti tulevat ulos: "Valas!" "Missä? Missä?" "Tuossa." Kaskelotti tuli vastaan muutaman kymmenen metrin päästä Victoriasta.
"Predictwindin merkintä lauantai 9.11. : La Graciosaan? Reipasta tuulta: Iso ykkösreivissä ja fokasta puolet auki: 6-7 solmua vauhtia. Hiihoo!"
Kolmantena päivänä tuli taas aivan valtava delfiinilauma leikkimään Victorian ympärille. Kaikki nämä kohtaamiset on aina yhtä juhlaa. Muutenhan merellä ei nyt varsinaisesti ole muuta nähtävää kun aallot ja taivas. Niissäkin kyllä riittää ihmeteltävää. Aamusarastuksen omat värit ja tunnelma, päivän kirkkaus (kun ei satu olemaan pilvinen päivä) ja meren sinisyys, iltahämärän loisteliaat värit ja auringonlaskut. Päivä meni siis normirutiineissa. Lämpöä ei vieläkään niin paljoa, että voisi ajatella olevansa kauhean kevyissä vermeissä. Yö oli aika vauhdikas, tuuli pysyi reippaana ja puuskat alkoivat olemaan jo jonkinmoisia. Aallot kasvoivat ja preventteri oli laitettu isoon. Reivauskin mainittiin, mutta jäi ikävä kyllä pelkäksi maininnaksi.
"Predictwind merkintä maanantai 11.5. : Yöllä melkoisia puuskatuulia. Puominivel otti nokkiinsa vahinkojiipistä, mutta ei haittaa menoa. Perillä valoisaan aikaan. "
Yön pimeydessä muita isompi aalto tuuppasi Victorian lanteeseen, preventteriköysi paukahti poikki ja tuloksena oli vahinkojiippi. Kun vihdoin alkoi valoa riittämään, mainittu reivaus alettiin toteuttamaan käytäntöön Mastolle päästyä todellisuus paljastui: Puominivel oli murtunut. Iso laskettiin kokonaan alas ja puomi sidottiin mastoon kiinni. Loppumatka mentiin pelkällä genualla ja hyvällä vauhdilla.
Sen päivän jännitysmomentit ei sitten jääneet siihen, Kapu kertoo:
"Merenkäynti oli yhä isoa ja silloin on äärimmäisen tärkeätä muistaa vanha viisaus "One hand for the boat and another for yourself". Ari oli sitlooran reunalla ihastelemassa hiljalleen näkyviin tulevien saarten muotoja. Seisoin ruorissa ja yht'äkkiä sain nähdä yhden pelottavimmista ilmestyksistä; avotilan poikki lentävän miehen! Onnekkaasti Ari tömpsähti perä edellä vastapäiselle penkille ja hänellä oli iskua vaimentamassa perinteiset veneilyliivit. Hämmentynyt kansimies kuivaili pärskeen kastelemaa naamaansa ja totesi että "oho.. jopas aalto heitti.."
Försti jatkaa:
En ollut paikalla, mutta kun myöhemmin kuulin mitä oli tapahtunut, ja näin Arin, joka miehekkääseen tapaan totesi että ei tässä mitään - ja meni punkkaan jossa viihtyi sitten itse asiassa koko seuraavan yön, totesin että lääkäriin on mentävä. Mikä sai minut niin järkähtämättömäksi tässä? Veneen pysyväismiehistöllä on täysi vastuu muusta miehistöstä. Täytyy olla varma, että miehistö on kunnossa. Vaikkapa murtunut kylkiluu voisi aiheuttaa seuraavalla legillä vielä hankalampia tilanteita. Kyse on sekä tietysti miehistön hyvinvoinnista mutta myös omasta hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Samalla tavalla kuin sukeltaessa, ei voi vain ajatella itseänsä, vaan on ajateltava sukellusparia ja varmistettava ettei omalla toiminnallaan aiheuta hänelle vaaratilannetta.
Alkuperäissuunnitelma oli jäädä La Graciosaan, josta olimme kuulleet pelkkää hyvää ja se kovasti meitä kiinnostikin. Mutta kun vihdoin olimme ankkurointilahdella, Kapu totesi, että siihen ei ollut asiaa jäädä. Tuuli kävi siihen kovin voimallisesti ja aallokko oli melkoisen levotonta. Siispä matka jatkuisi Lanzaroten länsirannikkoa pitkin eteläkärjen toiselle puolelle Marina Rubiconin eteen. Sinne saapuisimme valitettavasti vasta pimeän aikaan, mutta se olisi varmasti suojaisa.
"Predictwind merkintä maanantai 11.11.: Perillä Lanzarotella illanhämyssä Graciosan ja Lanzaroten välinen salmi osoittautui tuulitunneliksi. Suoritimme ohimarssin ja koukkasimme Lanzaroten eteläkärkeen. Suojaisa ankkuripoukama Marina Rubiconin edessä löytyi kuun valossa."
Saavuimme sinne joskus hieman ennen kymmentä illalla ja saimme tiputettua ankkurin. Olimme matkalla yhteydessä Marina Rubiconiin, jotta olisimme saaneet paikan marinasta. Painavina syinä puomin rikkoutuminen ja miehistön jäsenen tarve päästä lääkäriin. Valitettavasti paikkaa ei saatu, joten aamulla Kapu ja Ari joutuivat kumpparilla lähtemään lääkäriin. Vaikka reissu oli varmasti kivulias, sieltä tuli vain hyviä uutisia - mikään paikka ei ollut murtunut! Tälli oli kohdistunut vain lihaksiin ja sitä varten Ari sai kunnon tropit. Aloitimme miltei jokailtaisen hierontasession sellaisella rasvalla joka sai hierojaltakin nenän ja silmät vuotamaan. Jotain hevoslinimenttiä taisi olla se.
Jatkoimme päivittäistä pommitusta marinaan, että saisimme paikan. Paikkaa ei voinut varata puhelimitse vaan sähköpostijärjestelmällä muutamaa päivää ennen saapumista. Olimme aivan liian myöhässä siihen kuulemma. Viidennen päivän kohdalla vaihdoin tone of voicea ja päästin pintaan eteläeurooppalaisen sisältäni sillä seurauksella, että saimme paikan samantien muutamaksi päiväksi. Ensin odotusponttooniin, jossa marinerot mittasivat Victorian ja saivat siihen vielä 80cm lisää pituutta. No eipä haitannut, saimme isomman veneen paikan, isomman veneen hinnalla tietty. Kapu oli jo ennen tätä ollut yhteydessä telakan väkeen ja selvitystyöt oli käynnissä, mitä voisivat asialle tehdä. Heidän ainoa ehdotuksensa oli tilata kokonaan uusi riki. Ei sopinut meidän pirtaan moinen. Niinpä, vaikka marinan säännöissä oli kielto, ettei töitä saanut itse veneessä tehdä - Kapu alkoi takomaan itse ns. afrikkalaista korjausta puomille. Siitä on hyvä jatkaa ammattilaisten kanssa myöhemmin jossain muualla.
Aloimme valmistautumaan lähtöön kohti Las Palmasia. Vielä jouduimme kerran keskustelemaan marinan toimiston kanssa siitä mikä on meidän lähtöpäivä. Palvelusta ei tosiaan ole hyvää sanottavaa. Totean nyt tässä, että toimistossa ei ollut paikallisia ihmisiä, vaan keskieurooppalainen henkilökunta. Kyse ei siis todellakaan ollut mistään manjana-meiningistä, ihan yksinkertaisesti huonosta asiakaspalvelusta. Kyllä, palautetta annettiin suoraan heille, heidän johdolleen ja luonnollisesti myös Navily-sivustolle, joka on ikäänkuin purjehtijoiden Tripadvisor.
Olimme ajatelleet mennä Las Palmasiin vasta ARC-veneiden lähdettyä. Satama on siis siellä varattu kokonaan heille. Kuulimme paikalla olevan Olivian miehistöltä, että ankkuripaikalle mahtuisimme varmasti. Koska Lanzarote ei meitä enää viehättänyt, päätimme lähteä. Erityisen hyviä syitä olivat myös: Näkisimme jälleen Olivian, näkisimme s/y Ean lähdön ARC:n mukana ja näkisimme Kapun veljen ja hänen ihanan vaimonsa! Kyllä oli muuten yksi iloisimmista lähdöistä - mitään ei oikeastaan jääty kaipaamaan tästä pysähdyksestä.
Comentarios