Etsi
  • Vali

Noin kolme ensimmäistä Covid-kuukautta

Päivitetty: tammi 2

17.3. Lähtö Barbudalta kohti St. Martinia, jossa perillä 18.3. Päivä sen jälkeen, kun saari oli sulkenut rajansa. Kapu onnistui kuitenkin sisäänkirjauttamaan meidät. Fort Louisin marinan toimisto oli jo suljettu, mutta onneksi sinä päivänä oli vielä taksit liikkeellä. Kapu kysyi taksikuskilta, löytyisikö vielä joku paikka, jossa onnistuisi sisäänkirjautuminen. Pienen mietinnän jälkeen taksikuski vei Kapun kauppasatamaan, josta löytyi oikea toimisto. Toimistovirkailijan kysymykseen "Tonnage of the ship?" vastaus "About 17 .. one seven" sai virkailijan nostamaan hiukan hämmentyneen katseensa, mutta tämä kesti vain muutamia sekuntteja, jonka jälkeen tuli kaikki tarvittavat leimat papereihin. Taksi odotti Kapua koko toimituksen ajan ja toi hänet takaisin kumpparilaituriin. Maksuakaan eivät tällä kertaa halunneet, lupasivat hoitaa sen uloskirjauksen yhteydessä. (Huom! Myöhemmin opimme, että sisäänkirjaus olisi onnistunut Island Waterworldin Valerien kautta.)

Tämän jälkeen alkoi sen hetkinen todellisuus - veneestä ei saanut poistua kuin kerran päivässä, yksi henkilö per vene. Maissa sai olla tunnin verran. Alussa se oli vain välttämättömyyksiä (kauppa,apteekki, lääkäri ymv.) varten. Muutaman viikon jälkeen sai käydä myös kävelyllä.


Ihmetellessä uutta tilannetta ajatukset poukkoilivat milloin mihinkin. Jolly Harbourissa tilanne oli vielä “Jaahas, joku epidemia taas jossain - no hitsi miten se nyt noin osuu Eurooppaankin - ollaanpa me onnekkaita kun ollaan täällä, minne se ei varmasti tuu."

Barbudalla “Täällä on ihanaa, kuinka paljon karibiammalla voitais olla? Tää vesi, toi ranta! Snorkaillaan! Ei kävellä liian lähelle tota luxus-resorttia tuolla toisessa päässä. Kato! Tulevat omalla vesitasolentokoneella suoraan resortin eteen :o Huomenna retkelle bird sanctuaryyn!” Pat -opas “Sopiiko että otetaan noi lapset mukaan, koulu on suljettu..” Ja mieleen alkaa hiipimään “Suljettu, siis Covidin takia - täälläkin!?” Illalla nettiä selaillessa alkaa todellisuus hahmottumaan. Karibian saaret ovat menossa yksi toisensa jälkeen kiinni. Ankkuri ylös ja suunta kohti suurempaa saarta, Barbudan vaivoiksi ei ole syytä jäädä. Heillä tuskin on tarpeeksi resurssia hoitaa kuin oma porukka tarvittaessa.


St. Martin, tää on siis totisinta totta! Illalla ja päivisinkin katuja pitkin kulkee kovaäänisautot kailottamassa ulkonaliikkumiskiellon alkaneen ja mitä se tarkoittaa. Tätä kuunnellaan veneen avotilasta, katsotaan rannalle jossa on normit katuvalaistukset ja kotien ikkunoista paistavat valot, mutta mitään muuta normaalia kaupunkielämän ääntä ei kuulu, vain nuo kovaäänisautot. Olo on kuin jossain katastrofielokuvan kohtauksessa. En pidä katastrofielokuvista! Vaikka tavallaan The Handmaid’s Tale sarjasta, niin pidin siitä silleen vääristyneesti. Silleen et: "Hyi kamala sentään, voi kun ei ikinä maailma menisi noin hulluksi.." Ei sentään, mutta todella oudoksi tämä yhtäkkiä menikin.


St.Martinissa tuli pidettyä todella löyhästi kirjaa siitä, mitä päivittäin tuli tehtyä. Rutiinitoimia ei sentään kirjattu. Jotain projektia saatettiin tehdä montakin päivää, mutta mainintana se saattaa esiintyä vain kerran:

Kyllä ei ollut huonot maisemat St. Martinissa Stucked in freedom.

17.3. Lähtö Barbudalta. Matka St. Martinille ei ole kummoinen, joten päädyimme lähtemään alkuillasta ja purjehdimme yönyli, jotta saapuisimme perille puolenpäivän aikaan. Helpompi ankkuroida ja vielä päivää jäljellä ihmetellä miten ko. tilanteessa kuuluu toimia.


18.3. Perillä St. Martinilla suunnitellusti puolenpäivän aikaan. Saarta lähestyttäessä alkoi löytymään verkkoa ja yritettiin etsiä kaikki mahdolliset uutiset, jotka koskisivat nimenomaan St. Martinin tilannetta. Kun vihdoin löysimme saaren hallinnon omat informaatiokanavat, mieli rauhoittui siitä, että ollaan suunnilleen tietoisia juuri sen hetkisestä tilanteesta. Koska tilanne muuttui niin nopeasti, monet eri FB-ryhmien tiedot olivat jo vanhentunutta tietoa tai lähinnä huhua. Hallinnon sivuilta selvisi, että saari oli mennyt kiinni edellisenä päivänä. Kapu lähti kuitenkin samantien maihin ja onnistui kun onnistuikin sisäänkirjaamaan meidät. Fort Luisin marinassa sisäänkirjautuminen ei enää onnistunut, mutta taksit olivat silloin vielä onneksi laivaterminaalin edessä ja yksi heistä ystävällisesti lähti etsimään oikeata paikkaa. Kauppasataman toimiston ulkopuolella oleva vartija ohjasi Kapun oikeaan kerrokseen ja siellä ystävällinen henkilö hoiti sisäänkirjaitumisen ilman ongelmia. Huh! nro. 1.


19.3. Ensimmäinen aamu St. Martinissa. Me jos myös koko maailma vähän sekaisin tilanteesta. Olo hieman levoton, joten mikä olisikaan parempi rauhoittamaan mieltä, kun yltiöpäinen siivous alkaen roskiskaapin pesusta. Olimme edellisen kerran päässeet kunnolla kauppaan Jolly Harbourissa ja siitä oli jo jonkun aikaa. Kapu lähti rohkeasti maihin viemään roskat (niitäkin oli kertynyt Barbudan retken ajalta, koska sinne ei haluttu niitä jättää) ja kauppaan laguunin kautta. Hiljaiset oli kylätiet, mutta kauppa löytyi ja ostokset onnistui.


20.3. Tajuttiin, että VHF:n cruisers net on aina aamuisin klo 7.30 kanavalla 10 . Vetäjänä toimi Shrimpy, St. Martinilla asuva vanhempi herrasmies, jolla on laguuniin johtavan kanavan varressa pesula, perämoottorikorjaamo, majoitusta ja mitä vain palveluita purjehtijat voisivat tarvita.

Meillä pieni levottomuus jatkuu ja ilmenee pieninä puuhatuokioina. Kapulla vuorossa perämoottorin huolto. Försti päätti tehdä ruokavarastoinventaarion, jotta olisi selkeä käsitys kuinka paljon mitäkin meillä tällä hetkellä on ja mihin kannattaa keskittyä, kun kauppaan pääsee.


21.3. Tyhjäkäyntiä. Mitä oikeastaan on tapahtumassa? Mitä se tarkoittaa noin niinku isommin? Mihin kaikkeen tämä vaikuttaa? Jatkuvaa uutisten selaamista. Onni että ollaan ranskalaisella saarella ja omat puhelinliittymätkin toimii. Guadaloupelta hankitussa SIM-korttiin kuului 40G dataa ja omissa puhelimissa on se mitä palveluntarjoaja tarjosi n. 20G per laite. Kukin per kuukausi.


22.3. Rauhallinen päivä. Olla ranskalaisella saarella, eikä saada hyvää tuoretta leipää. No eihän se käy, tätytyy leipoa itse. Onneksemme ei olla katsottu vielä kaikkia kotoa tuotuja DVD:tä. Tänään vuorossa Rimakauhua ja rakkautta. Kapu kävi roskiskeikalla.


23.3. Aamusta käynnistettiin moottori, koska jostain syystä alkoi olemaan vähän sähkövajetta. Pienimuotoista jumppaa, jotta solut ei luulis et ollaan jossain katatonisessa tilassa. Illallisen pääraaka-aineena isot katkaravun pyrstöt. Kapu asensi lamput yläsalonkiin!



24.3. Hiljainen päivä ei tapahtunut normitoimia kummempaa. Vähän lukemista, vähän kirjoitusjuttuja.


25.3. Sergion ja Xanan tekstit on valmiit. Kuvien valintaa ja kirjoitusten saaminen julkaisukuntoon.

Katatonisen tilan estotoimenpiteitä (jumppaa) - Kapu pakotettuna mukaan.


26.3. Päivän kohokohta Kapulle - roskiskeikka ja venetarvikeliike! Pitävät liikettä vähän raollaan, jotta sieltä voi hakea jos oikeasti jotain tarvitsee. Maihin saa veneestä mennä yksi max. tunniksi ja mukana täytyy olla printattu lupa-asiakirja johon merkitään tarvittavat tiedot - Veneen nimi, ihmisen nimi, yhteystiedot, koska saapunut rantaan jne. Jos lappua ei ole, siitä tulee vähintään sakkoja.

Maxi (förstin kuopus) soitti <3. Snorklailtiin veneen ympärillä. Sen pitäisi olla sallittua. Leivontapäivä ja suuri läpimurto yhden appin fontin koon korjaamisessa kannettavalla. (Valin koodausopintoja) Elokuvailta - Mimi metallurgico. Hieno elokuva.


27.3. Mimosan kanssa puhelu. Nonno (förstin isä) ja Fannyn (förstin serkku) kanssa skype yritystä. Ei oikein toimi, verkko on sen verran heikkoa.

Helppo ruokapäivä, eiliset lämmitettynä lisänä hyvä salaatti.

Pieni venytysjumppa.

Kapu asensi yhden mobiililatauspisteen alasalonkiin.


28.3. Miltei läpeensä nukuttu yö. Aamupalaa - Kapulle teetä ja neljä voileipää + uutiset, förstille maitokahvi ja pari voileipää somella. Somezombiutta - tarkoittaa, että Kapu on lukenut kaikki uutiset ja siirtyy somen puolelle hermostumaan.

Kone käyntiin jotta saadaan akut taas täyteen ladattua muutaman päivän aktiivisen käytön jälkeen.


29.3. Sääntöjen mukaan toteutettu kaupassakäynti. Muuten normia, ruoanlaittoa, puuhailua ja zombailua.


1.4. No ei tapahtunut pal mittään... barracuda veneen alla!


2.4. Vesikoneen boosteripumppu hajosi taas.


3.4. Onneksi pitävät venetarvikeliikkeen ovea raollaan. Sähköpostilla tiedustelut ja tilaus - Kapu käväsi hakemassa uuden pumpun. Varmisteluista huolimatta, se oli väärä. Onneksi vaihto mahdollista. Palvelualtista väkeä näissäkin olosuhteissa.


4.4. Uusi boosteripumppu ja asennus


5.4. Hiljainen päivä. Perämoottorin korjausyritystä.


6.4. Pumppua säädettiin taas, ei tullut hyvä. Kaupassa pitäis käydä varmuuden vuoksi. Aamun cruisersnetissä tietoa Hollannin puolen suunnitelmista sulkea kaikki, joten parempi varautua. Valitettavasti perämoottori ei ole samaa mieltä. Roskiakin on taas aika paljon. Sari ja Make soitti!


7.4. Vähän rajoja koetellen ensin Shrimpyille perämoottorikorjaukseen - kokeillaan josko uusi kaasari auttaisi. Sitten kauppaan! Sen verran suostui perämoottori yhteistyöhön, että retki onnistui. (Retkeen meni aikaa enemmän kuin tunti)


8.4. Vesikoneen boosteripumpun vaihto ny tuntuu toimivan. Shrimpyille uudelleen perämoottorin ihmettelyä - lopputuloksena uusi (vanha) perämoottori ja normi veneraha tuhlattuna. Näyttää onnistuvan karanteenissakin. Yht. 2 erilaista vesipumppua, yksi perämoottorin kaasari ja yksi perämoottori.


9.4. Tänään kukaan ei nouse veneestä. Tuulee kovaa! Helpottaa toisaalta oloa, kun lämpötila on kuitenkin noussut melkoisen lämpimäksi.


Pääsiäistä.

10.4. Konehuoneen maalausta. Siinä touhussa Guadaloupelta hankittu sim-kortti onnistui katoamaan pilssiin. Onneksi Digicellillä on oikein toimiva chattipalvelu ja saatiin sitä kautta tilattua uusi sim-kortti samaan liittymään. Lupasivat lähettää sen Shrimpylle josta voidaan se sit noutaa.


Maalaustunnelmat - viimeinen sana on "haisulilta".


11.4. Hirmu ison ruoan tekemistä, saadaan osa pakkaseen laiskuuspäiviä varten.


12.4. Konehuonetta säädettiin vähän lisää. Lampaanliha oli mennyt pilalle 😭 Linssikeittoa ruoaksi siis.


13.4. Pihvit tuloillaan, valkosipuliperunoita mukaan. Konehuoneeseen palautettiin sinne kuuluvat tavarat. Sauna järjestettiin loppuun. Kanottimies kävi pyytämässä ruokaa lapsille. Kertoi olevansa Saint Luciasta kotoisin mutteivät pääse takaisin. Annettiin hänelle erilaisia purkkiruokia.


14.4. Jumppa, vessanpesu. Syötiin loput valkosipuliperunat nakkien kanssa. Blogia päivitettiin. Yö oli tosi katkonainen. Välillä satoi ihan hurjasti.


15.4. Linssikeitto (pakkasesta) Gluteenittomat pannukakut, ei mee jatkoon. Olivat kyllä oikein tyylikkäät ja fotogeeniset, mut ei ne kyllä maistuneet miltään.

Yksi tuuletin asennettiin. Yksi villasukka tehtiin. Takana ollut vene lähti/siirtyi onneksi koska olivat turhan lähellä.


16.4. Kaupassa käynti. Ehkä sim-kortti on saapunut! Ai että!! Olis reilusti taas verkkoa tiedossa loppukuuksi! Isän kanssa viesteilyä.


17.4. Parturointia ja Aperol Spritz! Tässä erikoisessa tilanteessa tuli ihan erityisen hyvä mieli kun henkilökohtaiselle sometilille laitettu positiivisuuspäivitys sai paljon huomiota. Kaikki tuntuu jotenkin isommin, ikävät ja iloiset asiat.


18.4. Hiljainen päivä - lukemista, ihmettelyä, neulomista, lukemista.


19.4. Mimman synttärit aamuneljästä lähtien koska en saanut enää unta kun jännitti ... ihana vastaanotto Mimman virtuaalisynttäreille. Koko päivä meni fiilistellessä. Käytännössä olin koko päivän aivan jossain muualla kuin veneessä St. Martinissa. Tai siis niinku periaatteessa.. käytännössä en oikeastaan mitenkään olisi voinut olla muualla :D


20.4. Synttäreistä toipumista (edellisen yön univajeen korjausta) - vähän varausta ja blogiin aikataulutettujen päivitysten syöttö. Kapulla kurkkukipua.


21.4. Katkonainen yö. Saarella oli myöhään illalla syttynyt maastopalo. Heräsin sateeseen ja vahvaan savuntuoksuun yhden aikaan. Sen jälkeen olikin pätkäunta loppuyö. Herätys vähän ennen seitsemää. Normi aamurutiinit. Hyttysverkon koon testausta. Linguine guacamoletyylisellä kastikkeella lounaaksi koska yllättäen oli jo aikaisin nälkä. Kumiveneellä ajelua harjoiteltiin. Kapu voi taas rauhoittua et kyl mie sen kaa pärjään itseksenikin.

Leipää pitää tehdä. Ja se hyttysverkkosysteemi.

Paljon - siis ainakin kaksi venettä - tuli lähelle. Blue nose siirtyi avommalta lähemmäksi rantaa ja yksi charter katti oli ilmestynyt yöllä. Mitenköhän heidän kanssa käy, jos siis miehistö on vaan vuokrannut veneen ja oli ajatellut pääsevänsä lentämään kotiin?

Kumppareita liikkui paljon ja se tuntuu kivalta, vähän niinku olisi normaalimpaa eloa. Cruisersnetissä on käynyt ilmi, että ihmiset ovat käyttäneet 1h/päivä maissa liikkumislupaa esim. pariskunnat yhdessä.


22.4. Naistenlounas VHF:llä, aika hyvä osallistujamäärä. Cruiser-yhteisö oli tiivis ja monimuotoinen: VHF-virtuaali-sundownereilla saatettiin kuulla hauskoja tarinoita, livemusisointia ja jopa huikea radioteatteriesitys: Tarantinon Reservoir dogs, loppukohtaus.

https://m.youtube.com/watch?v=04tMNNgg_Kk&feature=share (kannattaa katsoa!)

Päivien kohokohtia ovat olleet nämä.

Tein ison bolognesen illaksi ja pakkaseen.


Kerran viikossa virtuaalisundownerit saattoivat olla teemoitettuja. Yhtenä näistä oli komentona pukeutua parhaimpiinsa.

23.4. Kauppareissu, mie mukaan, koska kaikki tuntuu menevän yhdessä ja hyödyntävän 1h kävelyä rannassa. Samaan aikaan monta pariskuntaa samoilla asioilla. Kaikki tais vähän hajaantua kaupassa, ettei liian ilmeiseltä näyttäisi että ovat yhdessä. Paikalliset ei siitä välittänyt olivat reilusti yhdessä kaupassa.


24.4. Piti mennä kävelylle mut naapuriin tullut ranskalaispariskunta pyysi kyytiä rannalle, kun oma kumppari on rikki. Jäin sitten veneeseen.


25.4. Vesikoneen säätöä. Puhelu Guadaloupelle s/y Ealaisille, ovat lähdössä ensi viikolla jossain vaiheessa kohti Suomea.


26.4. Sunnuntai aloitettiin Pekka Laineen ihmemaalla.. ei kauheasti muuta.. vähän opiskelua. Kevyt lounas jämistä. Piimäkakku ja tonnikalapiirakka kun oli kolme kreikkalaista jugua ja yks creme freche menossa vanhaksi.


27.4. Päivän kohokohta - ruokakauppa.


28.4. Normitouhuilua. Ollaan kuunneltu jonkun verran paikallista radiokanavaa. Paikallinen musiikki ei nyt suoranaisesti ihastuta. Jos se olisi reggaeta, mut ei. Sen sijaan vähän oudolta tuntuu meidän korviin kuolinilmoitusohjelma. Tavallaan samalla tavalla kun monilla on tapana lukea Hesarista kuolinilmoitukset, niin täällä se on radiossa. Taustalla soi tilanteeseen sopivaa hengellistä musiikkia, juontaja kertoo kuka on siirtynyt ajasta iäisyyteen ja tämän elämästä ja ketkä kaikki jäivät kaipaamaan.

Toinen hieman oudolta kuulostava asia radio-ohjelmissa tai oikeammin välikkeissä oli todella huolella tehdyt Covid-tiedotteet jotka saattoivat olla puhuttuja tai laulettuja. Ihmisten ohjeistus kuulostitt yhtäkkisesti samalta kun ala-asteen opettajien tapa kertoa sääntöjä pienille koululaisille.

Mut se yks juontaja, hmhm, ei saanut meistä faneja. Hää oli kova jammailemaan ja lauloi puolet juonnoistaan biisien päälle. Me c-kasetti-ikäpolven ihmiset ei arvosteta muutenkaan, että kukaan puhuu kappaleen päälle, mutta hän vei asian ihan seuraavalle tasolle.


Veivigrammari pelastaa mm. huonoilta radio-ohjelmilta


29.4. Sailorikauppa ja vienti Shrimpylle. Suomea puhuva eestiläinen kävi tervehtimässä. Olipa hauska juttu. Kyytiin ei uskallettu pyytää, ettei tule turhia ongelmia.


30.4. Vappuaatto - hummeri. Jälleen yksi syntymäpäivä, joka meinaa mennä ohi. Korjattiin asia, tehtiin ite ilmapallosta ym. Paula, niin saatiin hänet käymään ja voitiin kohottaa synttärimalja.


Hummerikauppias tuli veneelle. Roima vappurapu!

1.5. Turha päivä meillä. Ea lähtee matkaan. Niinku tuli aiemmin todettua, kaikki tuntuu isosti. Ea:n lähtö toi hurjan nostalgisen olon ja liikutus oli lähellä koko päivän, vaikka ei edes nähty tällä puolella kertaakaan. Sitä kai elää niin vahvasti toisten seikkailua.

Ari-hahmo tuli vuorostaan käymään - kohotettiin synttärimalja.


Paulan ja Arin synttärit


2.5. Samin venekuume on rankassa nousussa. Eestiläinen merimies käväisi taas moikkaamassa. On ilmeisesti miehistönä jollain isommalla veneellä.


3.5. Sami jättää tarjouksen veneestä. Tiukkaa online seurantaa ja osallistumista 😀 - ilta 19. Paikallista aikaa, Samin tarjous hyväksyttiin.


4.5. Vaikka nukuin eilen myöhäiset päiväunet, nukuin hyvin koko yön. Silti heräsin otsa rypyssä. Ei se ole aina hyvä päivä positiivikollakaan. Tähtien sota tunnari juuri ennen aamun cruisers forumia piristi. Kahvi helpotti. Maanantai on tänään ja vaikka päivät toistuvat ikään kuin samanlaisina maanantain tunnistaa! Sunnuntai on ainoa päivä kun ei ole aamu VHF-nettiä. Tänään sitten oli kaikilla kauheasti asiaa. Blue spirit lähtee tänään kohti Azoreita ja piti hienon kiitospuheen kaikille.

Oma toimettomuus, turha sellainen kypsyttää. Vaikka olis niin pal kaikkea tehtävää, niin mitään ei saa aikaan. Aaargh!!

Käytiin sentään kaupassa.


5.5. Syötiin paljon, ei tehty kauhean erikoista tuuliperäsin otettiin (huom! savolaispassiivi) työn alle jälleen - irrotettiin osat.


6.5. Kapu jatkoi tuuliperäsimen työstöä - maalasi. Sörsselsön pastaa tehtiin ja leipää


7.5. Maskiompelun aloittelua. Ompelukone päästi haisevat hajut kun siitä hajosi se joku outo osa, joka itse ompelukoneen toimintaan ei vaikuta millään tavalla. Joku radiohäiriöjuttu. Jos Kapu joskus kirjoittaa, niin hän osaa tämän selittää. (Kapu: "häiriönpoistokonkka")


8.5. Käytiin tunnin kävelyllä, ei erikoisempaa muuten. Normijuttuja - lukemista ymv. Ruoanlaittoa tietysti kuten joka päivä. Tuuliperäsimen maalausta ja jatkotuunausta.


9.5. Editoin pienen äitienpäivävideon äidille <3 äitienpäiväksi, kun sain Ritalta ja Mimmalta heidän videonsa.


10.5. Maskeja ompelin. Saatiin pari valmiiksi jotta voidaan antaa Tangaroan miehistölle.


11.5. Historiallinen päivä - oikein luvan kanssa maihin harhailemaan kuin pitkäksi aikaa halusi! Tällä kertaa ei menty muuten kauppaan, ihan vaan siitä ilosta että voi tehdä jotain muuta. Ostettiin kameralle jalusta :)


12.5. Ei sit menty maihin vaikka olis voitu, jumittiin tietokonehommiin. Sparrausta videoeditoinnin osalta ja Samin kanssa veneen ihmettelyä ja ihastelua.

Sodastreamin patruuna loppu, se viimeinen. Tangaroa II Luise ja Joseph pelasti meidät ja toi meille yhden omista varastoista ja kertoi että monilla saarilla niitä patruunoita saa täytettyäkin.


13.5. Kauppareissu yhdessä. Juhlallista oli se.

Pään pehmeytymistä alkaa jo olee vaikea peitellä..


14.5. Konehommia ja kyläily Luisen ja Josephin luona! Olipa erikoista päästä rauhassa juttelemaan ihmisten kanssa. 11.5. Lockdownia höllennettiin sen verran, että oli luvallista käydä kylässä.


15.5. Pitkä kävely Sandyn puolelle, hyvin erilainen kaupunginosa. Jätettiin kumppari Shrimpylle ja lähdettiin sieltä sillan yli. Muuta kummempaa ei tehtykään.


16.5. Aamupalan jälkeen hieman pidempi sadekuuro.


17.5. Ei merkintää - mitään erityistä ei selkeästi tapahtunut. Todennäköisesti normi uutistenlukua, ruoanlaittoa, lukemista, opiskelua jne.


18.5. Ei merkintää - taisi oikeasti jo alkaa kypsyttämään. Toki jossain näillä main alkoi jo pikkuhiljaa selkiytymään että lähestyvä hurrikaanikautta olisi mahdollista lähteä karkuun Grenadalle. Grenada oli järjestänyt Mayagin (Marine & Yachting Association of Grenada) kautta ilmoittautumiset ja “lipunmyynnin” jotta pystyi varaamaan itselleen paikan siirtyä Grenadalle. Näitä tietoja opiskeltiin huolella ja alettiin suunnittelemaan sopivaa lähtöpäivää.


19.5.Saaren Hollannin puoli avautuu varovasti. Käytiin kumppariajelulla Budget marinessa joka on Hollanin puolella.


20.5. Uusi Hollanninpuolen retki - käytiin katsastamassa sen puolen iso ruokakauppa ja otettiin takeaway hampurilaiset joista lähtikin taju loppupäiväksi.


21.5. Tiramisu valmiiksi. Kapun 60-vuotissynttärit seuraavana päivänä. Virtuaalisynttärit on tähän mennessä olleet jo jonkun aikaa työnalla.


22.5. Kapun synttärit - Kapu päästettiin omille synttäreille FB-tapahtumaan ja siinähän menikin muutama tunti, kun hän luki kaikkia tervehdyksiä. Koska se on mahdollista, meinataan mennä ulos syömään. Satamassa on kaksi ravintolaa auki.


23.5. Aurinkokenno ja bimini. Kesän saapuminen alkaa tuntumaan lämpimänä. Avotilassa ei kertakaikkiaan pysty olemaan hetkeäkään ilman jotain varjostusta. Valitettavasti meillä ei sellaista vakiona ole. Ostettiin ennen lähtöä 4 kpl:tta gazebokangaspaloja Ikeasta. Niitä ollaan viritelty. Pikkuhiljaa lockdownin aikaan sain ajateltua minkä muotoisen “biminin” voisi ko. kankaasta virittää. Pari päivää ompelua ja se saatiin suojaamaan jopa avotilan takaosaa. Sähkönvaje ajoi hankkimaan yhden aurinkopanelin aikaisempien lisäksi ja kohta tämän jälkeen uuden säätimen. Vanha ei pystynyt enää vastaanottamaan sitä määrää mitä aurinkoisina päivinä nämä kennot yhdessä tuottivat.


Lämpöä alkoi jo olemaan sen verran, että avotilassa oli jo mahdotonta olla ilman mitään varjoa. Tällä wannabe biminillä saatiin vähän helpotusta tilanteeseen.


24.5. Lakkaushommia ja pintojen pyyhkimistä etikkavedellä. Valmistautumista kohti Grenadaa, josta olemme kuulleet että kosteus on rankenpaa kuin täällä St. Martinilla.


25.5. Lakkaushommat jatkuu, kuten myös paikkojen siivous ja ruokatarvikkeiden inventointi. Ranskalaiselta saarelta kannattaa hankkia mahdollisimman paljon ruokia, koska ovat vähän edullisempia ja valikoima on laajempi. Tärkeimmät - parmigiano ja mascarpone! :D


26.5. Kirjoitusta. Satoi vähän pidempään. Lakka ei oo vielä kuivunut, huokaus.


27.5. Blogi - lakkausta, siivousta, vettä, tekstiilien puhdistusyritystä. Pyykkipäivä (niitä on ollut siis aiemminkin tämän kolmen kuukauden aikana) Shrimpyllä on muiden palveluiden lisäksi myös edullinen ja nopea pesulapalvelu. Sitä ollaan käytetty.


28.5. Cruisers netissä Mojo ilmoitti järjestävänsä jäähyväisbileet katamaraanillaan, kaikki olivat kutsutut. Ei menty. Ujostutti. Mojo on ollut koko tämän ajan kovin aktiivinen ja mielialan nostattaja VHF:n kautta. Harmittaa, että ei menty tervehtimään.

Samassa liemessä oli niin kokonaisia perheitä isoissa ja pienissä veneissä, kuin yksinpurjehtijoitakin. Yksi näistä oli Quinn, mahtava radioääni, säätietäjä, ja ilmiasultaan kuin Klondyken kullankaivaja. Hän seilasi pienellä perinnepurrellaan kuulemma joka vuosi yli Atlantin edestakaisin.

Niin monia tuttuja ääniä, jotka eivät saaneet kasvoja koko St. Martinilla oloaikana. Se oli vähän hassua. Miten sitten käykään, kun ehkä jossain satamassa kohtaamme - tunnistamme äänen, mutta muistetaanko enää mikä olikaan veneen nimi? Ihmisen nimeä ei varmasti nimittäin muisteta.


Tähän päivään loppui päivittäiset merkinnät, alkoi varsinainen valmistautuminen St. Martinilta lähtöön kohti Grenadaa.


Grenadalle pitää purjehtia yhtäsoittoa, eikä purjehduspäiviä hyväksilasketa karanteenissa. Matkaan pitäisi mennä n. 4 päivää. Aamuisessa cruisers netissä alkoi kuulumaan enenevässä määrin hyvästejä. Ketkä lähti takaisin ylittämään Atlanttia ja takaisin kotiin, ketkä Grenadan suuntaan. Monet venekunnat lyöttäytyivät porukoiksi jotta seiluu tuntuisi turvaisammalta. Yllättävän monet Karibialla jo mahdollisesti montakin kautta viettäneet venekunnat olivat sellaisia jotka eivät olleet koskaan aikaisemmin purjehtineet yön yli. Tiedossa oli siis monelle hyvinkin jännittävä reissu. Ne jotka lähti ylittämään Atlanttia, olivat sen todennäköisesti ylittäneet jo vähintään kerran, heillä oli jo sentään aavistus siitä mitä tuleman pitää.


Mayagin kautta oli siihen mennessä ilmoittautunut n. 1000 venettä saapuvaksi. Ottivat tietyn määrän veneitä per viikko. Saimme "liput" kolmanteen settiin. Paikalle sai saapua keskiviikon ja perjantain välisenä aikana. Tämän mukaan lähtöpäiväksi määräytyi meille 8.6. jotta saavumme sopivasti 12.6. - 14.6. välisenä aikana.


Lähtöaamu oli kaunis, loittoneva St. Martinkin näytti kauniilta, mutta rehellisyyden nimissä varsinaista nostalgiaa tai haikeutta jättää saarta ei tunnettu. Päällimmäisenä vaan helpotus, että pääsemme purjehtimaan, ja mikä tärkeintä, vähän turvallisemmille vesille hurrikaanikaudeksi.


Edellinen Seuraava


2 kommenttia