Tiedä sitten onko tämä kuinka hyväksytty puheenaihe. 2000-luvulla ollaan päästy jo kovin pitkälle kaikenlaisen huuhaan väistämisessä. Ylipäänsä nykyiset purjehtijat ei turhia huolehdi esimerkiksi aiheista: Veneitä ei tule nimetä uudelleen; Kissoja ei saisi olla veneessä - naisista puhumattakaan. Noh, kuten kai vuonna 2024 voidaan suhteellisen turvallisesti todeta, monet taikauskoon viittaavat vivahteet ovat turhia, hassuja höpötyksiä.
Kunnes lähdet purjehtimaan pidemmäksi aikaa ja huomaat, ettet ole yksin ihmettelemässä, että voiko tosiaan olla näin..? Että - Kehtasin sitten mainita ääneen aiheesta vesikone, tai moottori, tai purje.. ja kah seuraavassa hetkessä ko. mainitun asian kanssa ilmenee jotain ongelmia. Onko ihan höpöä? No on!
Sunnuntai 7.1.2024
V: Olen aloittanut joogaamaan naapurin Kathyn kanssa. Heidän veneessään on isompi kansi ja veneensä on muutoinkin isompi, ei siis heilu niin herkästi, joten aamuisin suuntaan sinne. Sunnuntain kunniaksi, kippari Dan kutsui myös Mackon joogan jälkeen aamiaiselle, sellaiselle juhlalliselle pannukakkuaamiaiselle. Macko päätti ottaa meidän gramofoninkin mukaan, jotta voivat sitä sitten yhdessä ihmetellä ja huoltaa Danin kanssa. Siinä kuvut pinkeinä gramofoni huollettuna Mackolta pääsee epähuomiossa lausahdus: “Näinhän se on, että kun yksi projekti on saatu valmiiks ja työkalut on saatu laitettua paikoilleen alkaa toisesta päästä venettä kuulumaan outo pihinä, pfffssssss, ja vesikone sanoutuu irti.”
Toim.huomio, Victoria ei ollut edes kuulomatkan päässä. Vaan miten kävi?
Kyllä, iltapäivästä käynnistettiin vesikone ja sieltä kuului ei “pfffsssss” vaan tip,tip, tip.
Nyt siirrän lähetyksen - tämän valkoisen näytön kapun eteen - jotta hän voi tyhjentävästi selostaa, että mikäs nyt alkoi vuotamaan.
Itse menen sillä aikaa tavaamaan suomen kielioppia. Siinä vaiheessa ollaan, että hupina on suomen kielioppi. Voi hyvä ihme sentään.
M: Nno, Schenkerin alta tipahteli tasaiseen tahtiin suolavettä, eikä se tullut letkuliitoksista niinkuin joskus on sattunut. Raivasin lisää tilaa koneen ympärille ja sain näkyviin vuotokohdan: Korkeapainepuolen lasikuituisessa sylinteriputkessa oli selvä halkeama, josta vesi tihkui.
Vesi löytää aina tiensä ulos, myös näkymättömistä minimaalisista raoista.
Kone kyllä teki edelleen hyvää vettä, mutta vuoto oli kiusallinen. Laitoin särön kohdalle tueksi palan gorillateippiä ja pari tuhtia nippusidettä, ettei se vallan poksahda.
Lähin Schenkerin edustus on Uudessa Seelannissa, ja sieltä tulikin vastaus sähköpostiin nopeasti: “Menee takuuseen, ja uuden sylinteriputken toimitus kestänee tehtaalta Italiasta viikon pari.” Toivottavasti täkäläinen tulli ei heittäydy hankalaksi.
Hiilikuituinen putkenpätkä tuli ennätysajassa tänne saarelle Fakarava Yacht Servicen postilaatikkoon! En tiedä, onko Fedexillä tehokas tulliagentti, vai auttoiko Yacht Servicen paikallistuntemus asiassa.
FB: ssä on muuten “Marine watermakers” ryhmä, josta löytyy moneen kysymykseen vastaus. Siellä vaikuttaa myös yhdysvaltalainen vesikonekauppias Richard Boren, joka ei taida pitää vapaapäiviä ikinä. Meitäkin hän luotsasi tässä asiassa eteenpäin, vaikka oli sunnuntai.
Lisäys 20.2.2024
V: No en tiä sit.. Onhan tää nyt vähän huvittavaa.
Valilla ja Talilla (Umadum sailing) on yhteinen Instagram tili jossa jaetaan muistoja ja reseptejä. Se pitää meidät aktiivisesti kanssakäymisissä:
- Kumpi postaa tänään? Oliko jotain erikoista huomioitavaa? Ollaan 6 viikkoa merellä, en pysty julkaisemaan.. jne.
Kyseisellä viikolla oli Talin viikko ottaa maanantai, tiistai, perjantai ja lauantain julkaisut. WhatsApp kilahtaa ja siellä on Talilta viesti:
-Vesikone rikki. Joudun lähtemään huomenna Panama cityyn jotta saadaan se taas toimimaan, pystykö ottamaan seuraavat pari päivää?
-Totta kai, selvähän tämä!
Siinä sitten vaihdetaan muutamia vesikoneen sielunelämän kuulumisia ja missä esimerkiksi meidän kone eniten tarvitsee huomiota (hiilet), ja toivotetaan mukavaa ja eheyttävää kaupunkireissua.
Puhelin alas ja lyhyt raportti Mackolle Umadumin San Blasin kuulumisista.
-Onpa kurjaa ja hankalaa juuri siellä, kun on niin pitkä matka varaosien luokse. Onpa onnekasta, että meillä on kaksi varamoottoria!
-Pitääpä muuten laittaa vettä tulemaan.
Klik - ja ei mitään. Klik klik, ei todellakaan mitään.
-Jaahas, kuulikohan tämä nuo terveiset ja empatiapäissään lopetti toimintansa.
No tällä kertaa pikkuvika, helppo korjata. Sähkömoottorin hiilet vaihtoon ja jo iltapäivällä alkoi tulemaan uutta tuoretta suolatonta vettä. Ison kaupungin ostoslistalle lisäys: hiiliä erinäinen määrä. Onneksi kulmahiomakoneen kanssa tuli siihen yhdet varahiilet, niitä ei tarvinnut paljoakaan hioa, jotta sopivat.
