Kielissä alkoi helpottaa. Itämeri on takana, vaikka se yrittikin meistä pitää mustasukkaisesti kiinni. Pirullisen ovela taktiikkamme alun itätuulten hyödyntämisessä meni hiukan pieleen: Pääsimme kyllä vauhdilla Ventspilsiin ja Klaipedaan rannikon suojassa, mutta sen jälkeen onkin länsituuli ottanut vallan. Loikimme päiväpurjehduksilla Puolan pikkukaupungista toiseen aina kun tuuli hiukan hellitti. Elokuun lähestyminen aiheutti jonkinlaista rauhattomuutta; silloin meidän pitä

Joku päivä sinne sitten lähdettiin, koska ajatus siitä, että oltaisiin vielä useampi päivä Helissä ei tuntunut hyvältä. Et jos jossain pitää olla jumissa, niin vaihdetaan nyt edes sen verran satamaa. Kumpikin satama on toki oivallinen sopivien tuulten odottamiseen. Kummassakin on tietynlainen rauha tehdä asioita. Toinen aamu - kaikki muut on lähteneet, paitsi selkeästi me jotka ollaan menossa juuri toiseen suuntaan. Ai että sitä turhautuneisuuden määrää. Tässä vaiheessa voin

Puolan Hel -vetinmoisen 48 tunnin purjehduksen jälkeen oli aikas mukavaa päästä taas satamaan. Väsy ei ollut ihan kauhea, koska toinen vuorokausi oli jo niin leppoista menoa - vaikkakin paljon koneajoa - että siinä ehti ottamaan hyvät vuorounet. Hel on vanha kalastajakylä. Vanhat talot on tehty samalla mallilla kun Suomessa aikoinaan rintamamiestalot. Tietyn mallin mukaan sai kukin rakentaa tietynkokoisella tontille oman talonsa. Suloisia olivat. Jotkut erityisen hyvin pidet

Heti kun lepoa on saatu tarpeeksi ja tuulet näyttävät suotuisilta alkaa lähtölevottomuus (itse kullakin), siispä neljän yön jälkeen irrotettiin köydet Ventspilsistä ja lähdettiin. Ihan oli jopa ajatus, josko Klaipedaan seuraavaksi. Tuttu vastatuuli oli vastassa ja maininkiakin oli ehtinyt jo rakentumaan toisesta suunnasta tulevien aaltojen kaveriksi. Sitten se tapahtui - joku mainitsi pizzan. Hyvin usein kun försti kuulee sanan pizza, hänen alkaa tekemään sitä mieli. Mikäs si

Kahden yön - Svartö ja Elisaaren jälkeen päätettiinkin lähteä jo kuitenkin etenemään, kun säätiedotus näytti suhteellisen sopivaa tuulta. Lähtiessä ei ollut tarkkaa käsitystä siitä, että mihin. Tuuli sen sitten päätti ja vauhdikkaan harjoituslegin jälkeen oli ihana saapua Ventspilsin rauhalliseen satamaan. Ei kaunein millään muotoa, mutta suojaisa ja rauhallinen. Saapuminen uuteen satamaan on aina vähän jännittävä juttu. Pilottikirjasta tulee tuijotettua sataman karttaa monta